sade

Laudan korjausta

Ei nämä paikalliset turhaa ole varotellut, että saattaa jossain vaiheessa alkaa sadekausi eikä se lopu koskaan. Nyt ollaan pari päivää pidetty sadetta, eikä sille näytä tulevan loppua. Onneksi ei kuitenkaan ihan kaatamalla yleensä tule. Ainoastaan kuuroina, mutta oli pakko käydä ostaa maailman isoin satikka ja alkaa pitää sitä aina mukana, sillä ikinä ei tiedä millonka täällä vettä tulee. Käytiin tänään taas surffaamassa ja yksi paikallinen siellä selitti, että täällä sataa niin paljon talvella, että ainoita harrastuksia mitä sillon voi tehä on surffata ja sen takia hänkin oli justiinsa opettelemassa surffaamista. Vesisade ei todellakaan haitannut surffaamista ollenkaan. Ennemminki toi vähän lisämaustetta lajiin. Suomessa jo oppiin tykkäämään lähtä lenkille nimenomaan vesisateella, mutta täällä on vedestä alkanut tykkäämään entistä enemmän. Aikaisemmin ostamaani surffi-lautaan tuli testikäytössä jo pieni kolo, joten piti käydä ostamassa paikkausainetta ja korjata sitä hieman. Paikkausaine oli todella kätevää, sillä se kovettui auringonvalossa jopa kolmessa minuutissa, eikä korjaukseen mene kuin ehkä kymmenen minuuttia.

Sadekuuroja

Rankan päivän jälkeen päätettiin temen kans pitkästä aikaa käydä syömässä kotiruokaa mäkkärissä. Edellisestä kerrasta onkin jo aikaa. Ostarille tullessa alkoi jo mietityttää, että kuinkahan isot jonot mahtaa olla, sillä porukkaa tuntui olevan lauantaina klo 20:00 erittäin paljon liikenteessä. Mäkki oli ihan täynnä ja sillä oli isommat jonot mitä ikinä on missään nähny, mutta yllätykseksi ne meni todella nopeaa, sillä meille tehtiin tilaus jo jonosta ja kassalle päästyä ei tarvinnu kuin maksaa ja kerätä ruoka.

Heti kun pääsi rauhottumaan ruoan ääreen huomasin, että siellä on erittäin iso melu. Ihmiset ei puhunu kovin isoon ääneen, mutta kun kaikki puhuu yhtäaikaa niin häly muuttuu todella suureksi. Hetken jo mietin, että onko siellä todella huonot äänieristeet, mutta tulin siihen tulokseen, että kaikilla on vaan niin paljon asiaa, että sitä melua ei pysty äänieristeillä enää peittämään. Taidettiin teemun kanssa olla ainoita, jotka keskitty enempikin syömiseen ja rauhoittui ruoan äärellä suomalaiseen tapaan. Hetken mietittyäni tulin siihen tulokseen, että suomessa jo pinestä pitäen opetetaan, että pitää antaa ihmisille ruokarauha. Mietin siinä, että toisaalta se on hyvä, sillä syömässä saattaa olla kerralla erittäin paljon ihmisiä ja melun taso nousee erittäin suureksi, mutta toisaalta, monessa perheessä juurikin ruokailu on ainoita hetkiä jolloin koko perheellä on aikaa istahtaa hetkeksi paikoilleen ja kysellä kuulumisia. Liekkö suomalaisten hiljentyminen ruoka-aikana periytyy jo nuoruusajoilta. Itse tykkään yleensä keskittyä ruokaan silloin kun sitä saa, mutta ei se kyllä yhtään hullumpi hetki olisi myös seurustelulle.