
Koulun jälkeen piti lähteä taas surffaamaan. Jukalla oli työtehtäviä, joten se jäi kämpille pitämään surffauksesta vapaapäivän. Teemu tuli rannalle, mutta sekin mielellään jätti surffaamisen väliin. Itsekkin olin ihan poikki edellisten päivien jälkeen, mutta aaltoennuste näytti sen verran isoja aaltoja, etten voinut olla menemättä testaamaan niitä. Ennuste näytti aallon korkeudeksi 1,5-2m ja olihan ne isoja. Ei voi kuin ihmetellä niiden voimaa. Kun kunnon aalto pyyhältää ylitse, ei auta kun yrittää mennä siitä läpi mahdollisimman pienellä pinta-alalla tai löytää ittensä jostain rannasta. Aikansa taistellessa oppi vedestä tykkäämään entistä enemmän. Siellä vaan mielellään liplatteli menemään laudan päällä. Ja kaiken kruunas, kun pääsi myös muutaman erittäin suuren aallon mukaan. Seisomaan ei paljon vielä siinä vauhdissa uskaltanut, mutta vauhti oli sen verran kova, että kyllä siitä nautti myös mahaliukunakin. Surffaaminen on kyllä yllättävän vaikeaa, mutta samalla erittäin koukuttavaa hommaa. Kaksi tuntia menee hetkessä, eikä sieltä malttais tulla pois, mutta pienen kylmyyden ja voimattomuuden tunne kertoo, että välliin on hyvä pitää myös taukoa. Illalla varmaan lähetään ajelee poikien perään Portugalin eteläosaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti