siedätystä

Vihdoin ja viimein koitti aika lähtä ottamaan siedätyshoitopiikki koivun siitepölylle. Olen suomesta asti kantanut lääkettä mukana ja yrittänyt pitää sitä koko matkan ajan niin viileessä kuin mahdollista. Välliin on meinannu olla vaikeeta, sillä ei eka viikolla ollut kunnon kotia. En todellakaan tiedä missä minun pitäisi asioida kyseisen piikin takia ja kävin jo yhtenä päivänä jossain lääkärissä kysymässä, että kuinka helposti piikin ottaminen tapahtuu. Ajattelin että nopeaa piipahdan ohimennen, niin mitä vielä. Vaikka sairaala oli iso, niin ei tuntunut mistään löytyvän ihmistä joka osaisi puhua englantia. Kaikki vain puistelivat päätään. Vartin odoteltua minut ohjattiin toiseen infoon ja siellä jatkui sama säätäminen. Joutuivat soittamaan melko monelle ennen kuin vihdoin ja viimein joku saapui paikalle. Tällä kertaa ongelmaksi osottautui, että kyseinen kaveri puhui liian hyvin englantia ja varsinki ammattisanastoa, etten ymmärtänyt siitä yhtään mitään. No loppupeleissä sain kuitenkin osoitteen toiseen sairaalaan, joka on ilmeisesti julkinen ja siellä käy euroopplainen sairaanhoitokortti.

Tänään menin sitte kyseiseen sairaalaan ja onnekseni jonossa oli joku nuori mies joka pani merkille, ettei kukaan osaa englantia ja alkoi kyselemään minulta mikä on ongelma. Kyseinen tyyppi toimi siinä tilanteessa tulkkina, joka helpotti todella paljon. Olin tullut väärästä ovesta, joten minut ohjattiin toiseen paikkaan, joka oli ilmeisestikkin päivystys. Siellä pääsin saman tien lääkärin vastaanotolle, joka kertoi että olen taas väärässä paikassa. Ilmeisestikkin minun pitäisi olla terveyskeskuksessa tai jossain vastaavassa, eikä he voi pistää piikkiä minulle. Ihmetyttää moinen, sillä minulla on lääkkeet mukana, niin eihän heidän tarvitsisi muuta kuin pikkasen piikittää. En sitä itsekkään haluaisi alkaa tekemään. Lääkäri kuitenkin antoi seuraavan osoitteen, johon minun pitäisi mennä ja kirjoitti varalta paperille espanjaksi mitä minä tarvitsen.

Seuraavassa paikassa pääsin sitte pitkän taistelun jälkeen vastaanotolle ja pikkasen alkoi hirvittämään, sillä en ollut ihan varma ymmärsikö lääkäri mistä asiasta on kyse. En tiedä yhtään tunnetaanko täällä siedätyshoitoa ja osaako hän pistää oikein, sillä kommunikaatio oli taas lähes nolla. Täällä ihmiset ei edes yritä puhua englantia, vaan he mieluummin elehtii kovasti, selittää omalla kielellä ja toivoo, että minä ymmärtäisin jotain, mutta kuitenkin he ymmärtävät monesti jos itse puhun englantia. Saimpahan kuitenkin vihdoin ja viimein piikin otettua ja varattua samalle lääkärille seuraavan ajan, joten tulevaisuudessa sama operaatio voi hoitua hyvinkin nopeaa. Tällä kertaa se otti 4 tuntia.