Loppuviikon lomasta ilahtuneena suunnattiin nokka kohti rantaa. Tällä kertaa suunnattiin pikkasen kauemmaksi, mikä on suosittu surffareitten piirissä. Siellä kopissa joku olikin päivystämässä ja ei muuta kuin kysymään olisiko kursseja tarjolla. Kaikki kurssin vetäjät olivat, jossain ulkomailla, joten se ei onnistunut. Päätettiin sitten vuokrata laudat ja puvut, jotta päästään edes vähän fiilistelemään. 2h maksoi 10€. Ei todellakaan paha. Siinä ku saatiin varusteet päälle, niin putiikin vetäjä oli kans pukenu kamat päälle ja tuli kaveriksi. Meinas et voi näyttää vähän alkeita, et päästään edes vähän alkuun. Enkku siltä ei sujunu juurikaan, mutta eleet ja liikkeet kertoo paremmin ku tuhat sanaa.
Ensin luulin, ettei se ole kun hypätä laudan päälle ja lähtä seilaamaan. Muutaman kerran yritettyä huomas, ettei se niin helppoa olekkaan, kun joutuukin uimaan ensin vauhtiin, jotta pääsee aallon mukaan ja vauhdissa nousemaan pystöön. Myös oikean aallon löytäminen tuotti alkuun hyvin paljon ongelmia. Ihmetytti, kun hyvän näköset aallot lopulta loppu juuri kun olisi pitänyt nousta laudalle. Ei muuta kun takasin hakemaan vauhtia. Muutamien sukellusten jälkeen tuli ensimmäinen onnistuminen ja siitä se riemu alkoi. Ei muuta kun uudestaan ja uudestaan. Tunnin rampattua samaa väliä huomas, että kädet on ihan poikki. Ei oo tottunu palio uimaan, eikä tahtonu enää päästä ollenkaan laudan päälle. Illan kuluessa sinne oli jostakin tullu aivan hulluna porukkaa. Meillä oli opettajia enemmän ku oppilaita. Myös 10 vuotias galician alueen mestari opasti ja näytti kuinka helppoa surffaaminen voikaan olla. Kahden tunnin setin loppupuolella uupumus oli kadonnut ja itse aloin pääsemään jo lähes kaikkien aaltojen päälle.
Oppaat oli todella mukavaa sakkia ja alkukankeuden jälkeen ne puhu jo todella hyvää englantia. Jäätiin sitte surffauksen jälkeen porisee pitemmäksikkin aikaa joutavia. Suomalaiset nimet oli ilmeisesti liian vaikeita lausua, niin meistä tuli Hosa, Papa ja Lava. Itselle iski kyllä kipinä surffaukselle ja pääsärystä, käsikivuista ja niskajumista huolimatta, aion kyllä mennä säiden salliessa sinne uudestaan, vaikka heti huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti