Toinen päivä

Edellisen päivän jälkeen olin jo ihan puhki ja päätin jo etten lähde rikkomaan itseä enempää. Aamulla jopa takin laittaminenkin oli todella vaikeaa. Ilmeisesti sitä käy aika ylikierroksilla ja nukkuu liian pitkään, kun ei uni meinaa tulla. Yöllä kävin vähän iltakävelyllä ja kävin katsomassa lähellä olevaa merta. Merelle oli pieni jyrkänne ja jyrkäteen reunalla ei uskaltanu edes kävästä, sillä tuuli oli niin voimakas. Pelotti, että se imasee mukaansa. Aamulla herättyä piti käydä tarkistaa minkälainen paikka oli kyseessä, niin huomas, että ihan hyvä ettei hirveän lähelle reunaa menny. Oli kuitenkin semmoset 20m puotosta.

Pysäköintivirhemaksu hieman korkea

Kun vihdoin päästiin rannalle, huomasin, että mieli oli muuttunut. Niin sitä vain laitto kamat päälle ja merelle. Pojilla oli yks ylimääräinen lauta, niin testasin sitä. Rannalla ihmettelin, että miksi kaikki surffarit on vain rannassa, mutta syy selvisi hyvinkin nopeaa. Pääsin vähän matkan päähän rannasta, niin tuli aivan jäätäviä aaltoja ja ne työnsiä saman tien takasin rantaan. Ranta oli pitkästi vain pelkkää vaahtoa ja aaltoja tuli muutaman sekunnin välein ja ne oli todella voimakkaita. Oli pakko luovuttaa siltä kohalta. Kuulemma kauempanakin tuli liian isoja aaltoja, eikä pojatkaan siellä viihtynyt. Onneksi pikkasen sivumpana oli rauhallisempaa ja lajista pystyin nauttimaankin. Parin tunnin setin jälkeen oli taas todella poikki ja oli mukava huokasta, että pääsee lepäämään ja syömään.
Syönnin jälkeen pojat halus vielä viimeiset aallot ennen kuin lähtee kotia. Siinä matkalla biitsille huomasin yhden Ripcurlin kaupan, joka myy surffivarusteita. Yksi kyseisen merkin märkäpuku oli ollut aikasemmin päällä ja se oli todella lämmin. Ei muuta kun kauppaan sisälle ja aikasa siellä pyörittyä käteen tarttui yksi puku ja pakkohan se oli ostaa. Jos surffaus ei kiinnostakkaan tulevaisuudessa, niin pystyypähän nytten ainakin suomessa uimaan kesällä. Pojat sai taas mut houkuteltua veteen, sillä olihan nytten lysti ilmaista, koska niillä oli ylimääräinen lauta ja itsellä puku. Tällä kertaa menin suosiolla kuitenkin pienimpiin aaltoihin ja ilokseni huomasin, että puku oli todella lämmin. Ei yhtään jäätymisen merkkejä ollut ilmassa. Aikasa oltua päätin käydä testaamassa yhtä isoa aaltoa ja lähtä sitten pois. Oli mukava vaan killua ja kattoa menoa ulapalla. Vihdoin uskaltauduin matkaan ja totesin taas olevani liian isoilla aalloilla. Alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään mitä tarkoittaa sana mylly, sillä lensin samantien nurin ja ei muuta kun veden vietäväksi. Kun pääsin pintaan, niin molemmat takareidet kramppas. Sitten tuli vielä pari aaltoa niskaan, ennen kuin jalat ylsi maahan ja sai helpotettua kramppia.
Rannalle kävellessä oli pakko kokoajan painaa jalkoja maatavasten lujasti, ettei kramppi uusiudu. Olo oli erittäin uupunut, mutta lystiä oli silti. En muista että mikään olisi ikinä saanu rehkimään uudestaan ja uudestaa, vaikka joka päivä sattuu aina entistä enempi käsiin, kun ne on ollu niin kovilla. Lähtöä tehdessä ostin siinä sivussa pojilta pois ylimääräisen laudan ja nytten onkin sitten omat vehkeet. Ehkä joutuu vielä harjoittelemaan isommilla vuokralaudoilla pari kertaa, ennen kuin tuolla laudalla pääsee sujuvasti mukaan. Kotiintulomatka meni erittäin jouhevasti. Yhdeltä istumalta kotia ja ainot pysähdykset oli tietulleja. Kerrankin oli matka, jossa ei tarvinnut miettiä pääseekö autolla perille.