Espanjan vaihto: Muistelmia kalliista matkalaisesta.

Lopullinen sijainti

Nyt se on viimein tapahtunut. Blogini päätähti on päässyt sinne minne se kuuluukiin ja ehkä juuri tuonne se on koko matkan yrittänyt kulkea. Pitkän taistelun jälkeen oli pakko tehdä päätös ja luopua yhdestä reissumme keskeisimmästä asiasta. Vaikka luopuminen on aina rankkaa, niin toisaalta sitä on myös iloinen, että se on päässyt lepäämään muitten kaltaistensa viereen ilman kiirettä.

"Lepää rauhassa kallis matkalaisemme Volkswagen Passat. Tulen muistamaan sinut varmasti koko loppuelämän."

Tämä teksti on omistettu muistoksi passattimme parhaimmista hetkistä.

Kaikki lähti siitä kun vaihtoonlähtöpäätöksen jälkeen Jukka heitti villin heiton, että lähetään autolla. Niin sitä ajatusta vaan oli alitajunnassa kuitenkin niin paljon sorvannut, että autollahan loppupeleissä lähdettiin. Suunnitelma oli selvä: ostetaan yhdessä auto ja pulitetaan kaikki maksut yhdessä ja käydään mutka espanjassa ja takas. Itse puntaroin melko pitkään reissun hintaa. Ei kuinkahan paljon se tulisi maksamaan, jos vaan auto jää välille. No jossain vaiheessa sitä lakkas miettimästä ja antoin asioiden tapahtua ja toivoa parasta. Jukka kerkes tutustua jotain viikon verran autoon ennen reissuun lähtöä ja fiksattua näkyvimmät viat kuntoon ja ei muuta ku matkaan.

Ensimmäinen vika ilmeni Tanskassa, kun ohjaustehostin vuoti nestettä. No tekohengittämällä päästiin muutama sata kilometriä, mutta saksassa jouduttiin tekemään reilun vuorokauden pysähdys, jotta saatiin ohjaustehostin vaihdettua. Seuraavalla stopilla hajosi akku, mutta luultiin startin menneen rikki, joten Saksasta eiffeltorin kautta Vigoon työnnettiinki aina auto käyntiin, mutta suurimmaksi osaksi pidettiin autoa pysähdyksien ajan käynnissä. Työntämisestä onkin monta epämiellyttävää muistoa, sillä loppuajasta auto ei enää käynnistynyt kunnolla, sillä polttoainesuodattimen vuotamisen ansiosta moottori ei saanut kunnolla polttoainetta startatessa. Tämä myös ilmeni tehojen katoamisena ja satunnaisina sammumisina. Äkikseltään tulee mieleen vielä pohjapanssarin lepattaminen yli satasen vauhdissa ja mysteerinen kivi renkaassa. Viimenen niitti oli paahtavassa kuumuudessa muutaman tunnin ruuhkan jälkeen jakopäähihnan hyppääminen pykälän väärään tahtiin. Olosuhteiden aiheuttamien rasituksien ansiosta järki ei jaksanut kamppailla tunteita vastaan, joten lähdettiin jatkamaan matkaa isosta äänestä huolimatta. Reipas 20 kilsaa ajettua erittäin epäluotettavin mielin, moottori sanoi itsensä lopullisesti irti. Tilanne alkoi pikkuhiljaa valjeta, ettei äänet tainneetkaan tulla pakarista, vaikka kuinka yritti uskotella itselle. Kymmenien sähköpostien ja säätöjen jälkeen saatiin auto Vigoon ja todettua moottorin olevan täysin tohjona. Vaikka kuinka kaikkemme annettiin, ei löydetty mistään uutta moottoria, joten passatin matka loppui siihen. Vihdoin ja viimein sille löydettiin eilen ostaja ja passatti pääsi romuttamolle.

Tänään käytiin romuttamolla täyttämässä kaikki paperit ja hakemassa loput rahat autosta ja kuinka ollakkaan, romuttamon tyypit oli jo tän päivän aikana vetäny autosta melko kasan osia irti, vaikka ne ei ollu kertaakaan nähneet meitä, eikä ollu vielä papereita täytetty. Olihan se jo paljon kärsineen näkönen, joten varmasti on nytten oikialla paikallaan.

Lopuksi vielä parhaita paloja Passatin viimisistä hetkistä. Kuvista voi havaita konepellin olleen viimeisillä hetkillä melko useasti pystössä. Liekkö tämä merkkinä vanhuudesta tai jostain vastaavasta.