Aamureippailu

Tunnelmia aamureippailun jälkeen

Oltiin parkissa muutama tunti. Itse en hulluna saanut nukuttua, mutta onneksi pojat tais vähän enemmän torkahtaa. Ei muuta ku suoraan vaan työntämään autoa. Ei lähteny ekalla, eikä tokalla, eikä kolmannella. Suuntakin oli moottoritien ramppia väärään suuntaan. Ei muuta ku uffe ja toiseen suuntaan, eikä vieläkään käynnisty. Löydettiin pieni alamäki ja siitä viimeset voimat peliin ja maksimi voimalla auto vauhtiin ja vihdoin se käynnisty. Ei olisi enää jaksanut metriäkään työntää. Kaikilla hengästytti hulluna ja otti keuhkoihin. Itsellä tuntui että keuhkot lentää pihalle ja kesti yli varttitunnin saada hengitys tasaantumaan ja keuhkoihin melkeen normaali olotila. Ei tuntunu kovin terveeltä viikon istumisen jälkeen heti herättyään tehdä noin rankkaa urheilusuoritusta. En muista, että ikinä olisi ottanu noin pahasti. Edes intin aamureippailut tai cooper ei ole ollut noin rankkaa. Autossa mietti vakavasti, että mihinkähän sitä on oikeen lähteny ja mihinkähän sitä tämän auton kans vielä joutuu jos ongelmat jatkuvat tätä tahtia. Jos ja kun tänään päästään hotellille, niin rojahan niin isoksi äksäksi sänkyyn, kun vaan venyn.