Aikataulu on tiukka, joten pitemmäksi aikaa ei
parisiin keretty jäämän, eikä oltais viittitty ottaa riskiä, että
sammutettaisiin auto, eikä se enää käynnistyisi. Onneksi oltiin yöllä
liikenteessä, sillä yölläkin oli melkoista sompailua osua oikeaan risteykseen
ja liittymään ja kaistaan ja millon mihinkin. Tällä kertaa ei jouduttu yhtään
uukkaria tekemään, sillä kaksi matkustajaa seurasi silmä kovana navigaattoria
ja osotteli sormilla mihin pitää kääntyä.
Oli kyllä huikeeta käydä
pikaseltaan pyörähtämässä Eiffel-tornilla. Oli kyllä käymisen arvonen paikka ja
ehkä joskus tulevaisuudessa siellä voisi pyörähtää pitemmänki aikaa. Itse
olisin kyllä viihtynyt paljonkin kauemmin. Tähän asti reissu on kyllä antanut
todella paljon hienoja kokemuksia ja voi vaan mielenkiinnolla odottaa mitä
kaikkea edessä vielä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti