vuoren valloitus

Nyt on elämä ollut taas normaalia arkea. Kävin ostaa surffaukseen jalkineet kylmyyden takia, mutta surffikelit ovat olleet erittäin huonot, joten on joutunu yrittää keksiä kaikkia muuta, mutta aina ei oikeen taho mitään järkevää löytyä. Jukka oli pienenssä flunssassa, niin jätettiin tiistain koulupäivä väliin ja lähettiin teemun kanssa vuorille käppäilee. Vihdoin ja viimein oli aikaa ja hyvä keli lähtä toteuttaa haavetta. Itsekkin taisin olla pienessä flunssassa, sillä matkalla sai kokoajan lisätä tai vähentää vaatetta, kun ei meinannu saada lämpötilaa tasattua omasta takaa. Tuuli oli hieman hyytävä alkumatkasta, mutta sekin hieman laantui ja lämpeni perille päästyä. Ylhäältä avautu kyllä todella hienot näkymät. Sieltä näki lähes koko Vigon kaupungin. Oli erittäin mukava päästä vähän "luonnon" helmaan ja siitä innostuneena myöhemmin huomasin kämpillä ottaneeni lähes 400 kuvaa. No eipähän ainakaan jääny harmittamaan, jos jokin kuva epäonnistui.

Patikkareissu ei ole mitään ilman kunnon ruokaa, joten otettiin mukaan trangia ja nuudeleita ja nakkeja. Kyllä tuommosessa paikassa kelpaa ruoat valmistaa. Nuotio ja makkarat olisi kyllä olleet paremmat, mutta siihen leikkiin ei täällä viittiny ruveta. Ruokailessa huomattiin vuoren juurella olevan vuohia ja ruokailun päätyttyä ne jo äänteli selän takana. Ei voi kun ihmetellä, mitenkä nelijalkainen pystyy kävelemään noin ketterästi vuorilla. Muutama vuohi oli semmosessa paikassa syömässä, etten ite olisi todellakaan päässy samoihin paikkoihin. Teemu halus ottaa Instaan vuohen naamasta lähikuvan, joten lähettiin metästää niitä. Aluksi pikkasen jännitti, että mitenkä ne suhtautuu ihmisiin ja toivoi ettei ne pukkaa jyrkänteeltä alas. Rauhallisesti (häjissään) lähestyessä niitä, huomaskin hyvin nopeasti, että ne vähän pelkää meitä, eikä ne käyttäytyny yhtään agressiivisesti meitä kohtaan, joten uskaltauduttiin aika lähelle niitä. Ne pelkäs vähän liikaakiin, joten lähikuva jäi ottamatta, mutta olipahan kokemus nähdä vuohia vuorilla. Jos en ihan väärin kelloa lukenu, niin vuoren huipulla vierähti nopeasti 4 tuntia. Siellä kyllä aika riensi kiipeillessä ja tutkiessa paikkoja.

Rikkoontunu venttiili muokkas
kantta vähän uuteen uskoon

Käytiin taas autoa kattomassa, niin kansiremontti ja siihen jakopääremppa päälle maksaa osineen, töineen ja veroineen 1756€. Kylläpä kirpasee. Maanantaina pitäisi kuulua viimeistään onko yhdelle romuttamolle tullu tässä lähiaikoina juuri kyseisen mallin moottoria ja ellei ole, niin pitää yrittää saada myytyä auto niille. En tiedä palionko ne on valmiita maksamaan. Purkaamolla olisi yksi moottori, joka passaisi autoon, mutta ei sitä pystyttäisi suomessa käyttämään tekemättä muutoskatsastusta. Jos korjaamo ostaisi meiltä auton, he ehkä pystyisivät laittamaan kyseisen moottorin paikoilleen, mutta en tiedä onko niilläkin jotain verojuttuja maiden välisissä koupoissa, ettei kyseinen operaatio ole riittävän kannattava. Varaosiksi myytynä autosta ei todennäkösesti saa juurikaan mitään, mutta halvemmaksi se silti tulisi lentää kotia entä alkaa maksamaan noin suolaista hintaa korjauksesta. Lentämisessä pikkasen vaan arveluttaa matkatavaroiden kuljettamisen hinta, sillä itsellä on todella paljon painavaa tavaraa kuten työkaluja yms. joita ei viitti tännekkään jättää, sillä kuljettaminen on kuitenkin halvempaa mitä suomesta uusien ostaminen. Pitää vain ettiä joku halpa reitti kuljettaa ja pistää ylimääräinen menemään jo aikasemmin suomeen.