Tapasta.

Jotku otti rannalla hääkuvia

Tämä viikko on menny aikalailla surffatessa. Jaskalla on tarkoitus päästä joka päivä surffaamaan, joten ompahan kerrankin kaveri surffauksessa. Ollaankin taidettu käydä joka päivä surffaamassa. Alkuviikko oli vähän sateinen ja lontoossa riehuva myrsky teki aalloista jotain todella isoa. Paikalliset opasti samil biitsille, josta löytyy pienempiä aaltoja sillon, kun patoksessa on liian isoja. Ensimmäinen päivä samilissa oli hieman huono, mutta huomattiin että täällä aalot toimivat pathaiten nousuveden aikaan, joten toisena päivänä, ajoituksen ollessa kohdillaan, Jaskakin oli erittäin tyytyväinen samilin aaltoihin. Ja olihan ne hyviä. Itsekkin pääsin kerrankin kunnolla vauhdin makuun, kun pääsin vetämään pitkää aaltoa. Lajiin tuli taas uusi kipinä, kun tuntui pääsevän taas yhden askeleen eteenpäin. Sää helli keskiviikkona sen verran hyvin, että joutui jättämään yhden espanjan tunninkin väliin surffauksen takia.

Samiliin ei pääse samalla bussilla millä patokseen mennään, joten jouduttiin käyttämään kaupungin citybusseja. Matka samiliin olisi vähän lyhempi ja muutenkin mukavempi, kuin patokseen, mutta citybussien kuljettajilla tuntuu olevan jotain todella pahasti meitä vastaan. Eka matkalla kuski valitti jotain mun surffi laudasta, eikä ymmärretty sanaakaan mitä se sano. No päästiin kuitenkin samiliin ja takasin, vaikka kuskit tuntuivat olevan aina pahalla päällä. Tultiin siihen tulokseen, ettei lautaa saa viedä bussiin ilman suojakassia. No Jaska kävi ostamassa uuden pussin ja minä ostin jaskan vanhan, mutta se ei auttanut. Seuraavana päivänä ei päästy  ollenkaan bussiin. No eikai se auttanu ku taksilla tehdä matkaa. Takasin tullessa pikkasen jännitti, että päästäänkö bussilla ollenkaan, mutta vaikka kuski oli vihasen näkönen ja kuinka osotteli meidän lautoja, niin onneksi päästiin bussilla kotia. En kyllä tiedä mikä meidän laudoissa on vikana. Mutta ilmeisesti niitten kans ei saa citybussiin mennä.

Tilattiin kuitti, saatiin tämä

Jaska on koko reissun ajan puhunu, että haluaa syömään tapaksia. Itse en tarkalleen tiennyt mitä tapas tarkoittaa, mutta jotain pienempää naposteltavaa kuitenkin. No kysyin yhdeltä paikalliselta hyvää paikkaa missä voitaisiin syödä tapasta ja hän veikin meidät paikkaan, jossa tapas maksaa 60 senttiä ja valikoimana on kanaa, pizzaa tai jotain vastaavaa. Paikallinen tuli meidän kanssa ravintolaan, mutta keittiö aukesikin vasta tunnin päästä ja hänellä oli menoa, niin hän vain opasti meille miten systeemit toimii ja lähti pois. Sitten kun keittiö aukes, niin yritettiin saada tapasta, mutta tarjoilija toi meille vain menun ja näytti sitä. No eikai se auttanut muuta kun tilata menusta, sillä tarjoilija ei puhunut sanakaan englantia. Tilattiin sitte menusta ensimmäinen ja saatiin jotain kuivalihaa aivan hulluna. No saatiin lautanen tyhjennettyä ja aateltiin uudestaan tilata tapasta. No tarjoilija ei taaskaan muka ymmärtänyt meitä, joten tilattiin menusta kanaa. Ensimmäinen annos oli todella pettymys, mutta kana oli jo yllättävän hyvää ja sillä sai jopa nälkäiset mahat melkein täyteen. Tarjoilijat kierteli meitä kaiken aikaa, eikä meinattu saada mitään kontaktia niihin. Välillä touhu alkoi käymään hermoille, sillä tapaksen tilaaminen piti olla helppoa ja halpaa, eikä kumpikaan niistä toteutunut. No ajateltiin vielä kolmannen kerran kokeilla ja saatiin tilattua tapas pizzoja, mutta saatiinkin pastejoita. Lopuksi tilattiin lasku oikein hienosti espanjaksi, mutta sekään ei tainnu mennä ihan nappiin, sillä saatiin joku jäätävän kokoinen jälkiruoka. Aluksi se tuotti hieman hämmennystä, mutta maku oli jotain aivan maagista. Ehkä reissu ei mennyt kaikin puolin putkeen, mutta loppupeleissä siitä muodostui ehkä koomisin ruokahetki ikinä. Ehkä ensi kerralla saadaan sitte niitä halpoja tapaksia.

Ylläri uunista

Täällä on ilma alkanut hieman viiletä. Onneksi aurinko pelastaa hieman ja päivisin on vielä kohtuullisen lämmin. Ainakin surffatessa. Ei olla vielä hirveenä uskallettu kämppää lämmittää, sillä ihmiset on varoitellu sen olevan kallista. Kämpässä kyllä tarkenee, mutta pyykit ei tahdo kuivata kosteuden ja viileyden takia. Ollaanki välillä yritetty lämmittää ainoastaan yhtä patteria saadakseen pyykit kuiviksi. Myös meidän hella on alkanut hieman vaaralliseksi. Ennen siitä on saanut vain pieniä tärskyjä, mutta tänään se säikäytti meikää ihan kunnolla. Vaikka mulla oli crocsit jalassa, niin sain suhteellisen ison tärsky. Käsi oli hieman märkänä ja saatoin vahingossa osua muulla kropalla tiskialtaaseen, niin johan tärskähti kun laitoin lusikan kattilaan.. Alkaa yksinkertaisen ruoan laittokin olemaan jo haasteellista, kun täytyy miettiä uusia toimintamalleja. Yks päivä uunin sisältä löytyi jotakin todella epämääräistä muovia. En tiedä oikeen mistä kyseinen muovin palanen on päässyt uunin sisälle, mutta ei se selvästikkään enää entinen ole.

Nyt kun täällä on alkanut tottumaan asumaan, niin on alkanut hieman miettimään, että mitä jos sittenkin olisi koko vuoden täällä. Alku järkytyksen jälkeen elämä täällä on alkanut tuntumaan ihan siedettävältä. Nyt on pariin paikalliseen tutustunut hieman paremmin, niin sekin tuo hieman viihtyvyyttä kyseiseen paikkaan. Elämää helpottaa, kun englannin kielen kanssa on päässyt jotenki sinuiksi. Nyt kun englannilla alkaa pärjäämään suhteellisen hyvin, niin on alkanut tuntumaan, ettei espanjan kielen opettelemine olisi sittenkään niin hirveä mahdottomuus. Jos täällä olisi vuoden, niin espanjan kielen oppimisesta voisi olla jo hyötyä. Joutuu vain punnitsemaan, että viettääkö täällä lisää aikaa vai vetääkö koti enemmän puoleensa.

Lettuja. Hellasta taitaa joku suoja puuttua.

Mitähän naapurit ajattelevat meidän hienoista ikkunakoristeesta

tämä jos joku on herkkua

Surffauksen jälkeen vaatii hieman evästä.